Vuoden 2014 joulukuussa eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen avioliittolain muuttamisesta. Arkkipiispa Kari Mäkinen tuki tasa-arvoista avioliittolakia: "Kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan". Vuoden 2015 helmikuussa presidentti Sauli Niinistö vahvisti tasa-arvoisen avioliittolain - lakimuutokset tulee tehdä.
Vuosi 2015 meni lakeja muunnellen ja vuoden 2016 helmikuussa eduskunta hyväksyi uuden avioliittolain edellyttämät lakimuutokset. 2016 Huhtikuussa tasavallan presidentti vahvisti avioliittolain muutoksen ja sen liitännäislait. Lait tulevat voimaan vuoden 2017 maaliskuun alussa. Siirtymäsäännöksen mukaan avioliiton esteiden tutkinta voidaan suorittaa jo etukäteen, jotta samaa sukupuolta olevat parit voivat mennä avioliittoon jo samana päivänä kuin laki astuu voimaan.
Nyt juttu on saanut mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Lakimuutokset eivät velvoita kirkkoa ja pappeja mihinkään muutoksiin, mutta kumminkin jotkut papit on valmiita vihkimään nais- ja miespareja heti, kun avioliittolaki muuttuu. Tällainen toiminta ei ole sallittua kirkon omien sääntöjen mukaan, jonka vuoksi siviilioikeuden professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta, kutsuukin näitä oman tien kulkijoita partisaanipapeiksi - menevät vastavirtaan kirkon sääntöjä. Urpo Kangaksen mukaan vihkiminen on juridisesti pätevä, vaikka pappi toimisi kirkon omia sääntöjä vastaan.
Vihkioikeudesta on kahta näkemystä. Toisten mielestä kirkollinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, eikä maallisen lain muutos vaikuta asiaan. Toisten mukaan kirkon vihkioikeus on alisteinen maalliselle laille. Kirkko on nyt ns. puun ja kuoren välissä. Kirkko voi rangaista niitä pappeja, jotka toimivat vastoin kirkkojärjestystä, mutta onko sekään kannattavaa, siitähän syntyy vastareaktio - erotaan kirkosta. Toisaalta, mikäli kirkkokin hyväksyy nais- ja miesparit, silloin osa ihmisistä kokee, että kirkko on suistunut väärille raiteille - ehkä silloinkin jokin vastareaktio.
Kirkon oma ohjeistus sallii vain rukoilun samaa sukupuolta olevan parin kanssa ja heidän puolestaan. Siunaaminen ei ole mahdollista eikä vihkiminen. Näistä kolmesta vain jälkimmäinen on juridinen toimi. Arkkipiispa Kari Mäkinen ymmärtää sen, että papit haluavat olla ihmisen rinnalla, mutta hän itse ei usko omavaltaisuuteen. Pappien täytyisi malttaa kulkea kirkon oman järjestyksen kautta.
Kestääkö kirkko tämän hyposentrumin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti