Salainen UFO-virasto

Syyskuussa Las Vegasin The National Atomic Testing -museossa järjestettiin UFO-seminaari. Salaisuuden verhoja raotettiin, kun vanhat asiantuntijat kertoivat ufotietojaan julkisesti. Yhdysvaltain ilmavoimien entinen eversti Charles Halt varasti show’n.

Halt väitti kivenkovaa, että Yhdysvalloissa toimii erittäin salainen, mutta aktiivisesti toimiva UFO-virasto, jonka vastuulla on selvittää yliluonnolliset ilmiöt.

Charles Halt:
Tämä virasto on hyvin lähellä johtavia tahoja ja se on tutkinut näitä asioita vuosia. Maamme muut tiedusteluviranomaiset, jotka toimittavat heille tietoja, ovat tuskin itsekään perillä siitä, minne tiedot päätyvät.

Barack Obamaa ei seminaarissa nähty, mutta häntä on pyydetty aiemmin (vuonna 2008) julkistamaan Yhdysvaltain UFO-dokumentit presidenttikautensa aikana (aikaa on 6.11.2012 asti). Tosin julkistusta odotettiin jo 2011 vuonnakin ja jotkut sanovat sen tulevan vuonna 2013.

Vuonna 2011 Valkoinen talo vastasi harvinaislaatuisesti kansalaisten uteluihin mahdollisesta maan ulkopuolisesta elämästä.

Barack Obaman hallinnon edustaja kertoi virallisessa tiedotteessa ettei heillä ole mitään todisteita siitä, että avaruusolentoja olisi olemassa tai ne olisivat koskaan olleet yhteydessä maahan.

UFO-seminaarissa kuitenkin Yhdysvaltain ilmavoimien ex-everstillä Bill Colemanilla oli selkeä teoria sille, miksi muukalaiset eivät ole järin innostuneita vierailemaan Maassa:

Bill Coleman:
Meidän flunssaviruksemme saattaisi tappaa muukalaisen. Hänen flunssansa taas saattaisi pyyhkäistä elämän koko Maapallolta. Mikäli he (muukalaiset) ovat kyllin älykkäitä rakentamaan valovuosia nielevän aluksen, he ehkä ymmärtävät myös vaikutukset, joita leviävillä sairauksilla voi olla.

Itse mietin, jos muukalaiset ovat ihmistä älykkäämpiä, niin luulisi heidän jo ratkaisseen tuon flunssaongelmankin jotenkin.

Voihan Jeesus Maaria!

Yhdysvaltalaisen tutkijan mukaan jotkut varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen naimisissa. Mutta Yhdysvaltalaistutkijan papyruslöytö, jossa varhaiset kristityt mainitsevat Jeesuksen vaimon, epäilyttää monia kollegoja. Papyruksiin on kirjoiteltu ”kaikenlaisia hullutuksia”, sanoo yksi arvostelija.

Tämän samainen väite nousi viimeksi pinnalle, kun Da Vinci -koodi kirja julkaistiin, jossa esitettiin teoria, että Jeesuksella olisi ollut vaimo. Da Vinci -koodi ei ollut ensimmäinen kirja, jossa tämä teoria esitettiin. Esimerkiksi vuonna 1982 Pyhä veri, pyhä Graal -kirja heitti ilmoille saman teorian.

Myöskin Uuden testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluva gnostilainen kirjoitus, Filippuksen evankeliumi sisältää viittauksen Jeesuksen ja Marian avioliittoon – Filippuksen evankeliumiin pohjautuvat Pyhä veri, pyhä Graal- sekä Da Vinci koodi -kirjat. Apokryfikirjat (Apokryfinen tarkoittaa ”kätkettyä”) ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman (Raamatun) ulkopuolelle. Toisin sanoen, niitä ei löydy Raamatusta. Apokryfiaa ei kumminkaan kannata sekoittaa apokalypsi-sanaan, joka tarkoittaa salattujen asioiden ilmestystä.

Raamatusta on jätetty pois myös Aadamin ilmestys, jossa puhutaan muun muassa Demiurgista, joka olisi materiaalisen maailman luoja, mutta ei korkein Luoja – Demiurgi olisi siis alijumaluus, joka loi kaiken näkyvän. Demiurgi on syntyisin jumalallisessa maailmassa tapahtuneesta häiriöstä. Aadamin ilmestyksen mukaan Aatami ja Eeva olisivat olleet ainakin väliaikaisesti luojaansa (Demiurgi) voimakkaampia olentoja.

Maailman luominen kuvattiin gnostilaisissa myyteissä usein hyvän ja pahan voimien taistelun tai jumalallisen lankeamisen lopputuloksena. Käsitys maailman luomisesta sisältää useampia jumaluuksia. Aineellisen todellisuuden luoja oli alempi jumalolento, demiurgi. Tämä luojajumala halusi luoda täydellisen maailman, mutta epäonnistui. Luojajumalan täydellinen maailma olisi ollut kuolematon ja katoamaton. Luomisen epäonnistumisen vuoksi gnostilaiset pitivät aineellista maailmaa toisarvoisena tai pahana, mutta koska ihmisen sielun alkuperä on kuitenkin jumalallisessa todellisuudessa, kaikkein korkeimman jumalan luona, on aineesta vapautuminen mahdollista gnostilaisten välittämän salaisen, pelastavan tiedon avulla. Pelastavaan tietoon kuului tieto siitä, mistä ihminen on peräisin, missä tilassa hän on nyt, ja mihin hän voi päästä. Gnosis (tieto) oli ensimmäinen itsetietoisuuden tila, pelastava ja vapauttava uskonnollis-mystinen tieto ihmisen alkuperästä ja päämäärästä.

Näin ollen, jos kerta Papyruksiin on kirjoiteltu ”kaikenlaisia hullutuksia”, eikä niistä pidä välittää. Entäs sitten nämä apokryfisetkirjat, jotka ovat jätetty pois virallisista Raamatullisista teksteistä? Kuka ja millä perustein on valinnut (kanonisoinut) Raamatun 66 tekstikokoelmaa (kirjaa)? Alkuperäistä Raamattua yhtenäisenä kirjakokoelmana ei ole ollut olemassa, vaan alussa oli suuri määrä erilaisia tekstejä, jotka kehittyivät itsenäisesti ja myöhemmin kanonisoitiin – niputettiin yhteen. Eikö tässä ole ollut se vaara, että Raamatun niputtaneet ovat tietoisesti koostaneet sellaisen Raamatun, joka sopii parhaiten omiin tarkoituksiin ja tarpeisiin. Totuutta on voitu vääristää jättämällä joitain oleellisia kirjoituksia Raamatusta pois – ja kristityt uskovat näin koottuun kirjaan.

Tai entä, jos Raamatun tekstitkin ovat näitä ”kaikenlaisia hullutuksia”, kuka sen sitten lopulta pystyy määrittelemään, jos todisteita ei oikein ole suuntaan tai toiseen.

Muhammad VS. Mannerheim

Vuonna 2005 muslimit suuttuivat, koska heidän uskonnon perustajasta Profeetta Muhammadista tehtiin pilapiirroksia (islam on kuvakielteinen uskonto).

Viime päivinä muslimit ovat sitten suuttuneet Yhdysvalloille, kun harrastaja elokuvantekijä, Sam Bacile on tehnyt Muhammad-elokuvan (B-tason elokuva – halpa), jossa on kuulemma totuus islamista ja Muhammadista. Senhän sitten tietää minkälaista ”jälkeä” syntyy, kun länsimainen islaminvastainen henkilö pääsee tekemään elokuvan – ei kovin mairittelevaahan juttua siitä tulee.

Muslimit sitten hyökkäsivät Yhdysvaltojen konsulaattia vastaan sekä suurlähetystöön eli tavallaan koko Yhdysvaltoja vastaan. Miksi ihmeessä täytyy kohdistaa viha koko maata kohti, jos joku Yhdysvaltalainen ”Jouko Turkka” tekee B-luokan elokuvan islamista? Onko se Yhdysvaltojen vika, kun joku sekoileva harrastaja tekee elokuviaan ja laittaa siitä sitten pätkän nettiin? Jos jotain pitäisi rangaista, niin eikö silloin pitäisi vain syyttää elokuvantekijää, eikä koko Yhdysvaltoja.

Yhdysvallat lähetti hävittäjäaluksia Libyan vesille. Alusten lähettäminen on amerikkalaislähteiden mukaan pelkkä varovaisuustoimenpide.

Miksi äärimuslimit vastaa tällaisiin usein väkivallalla? Tuntuu jotenkin epäkypsältä, mutta kai se tapa on sitten niin syvällä kulttuurissa, Jihadit sun muut.

On jotenkin vaikea kuvitella, että kristityt sortuisivat noin laajoihin väkivaltaisiin tekoihin, kuin muslimit, jos muslimit tekisivät oman elokuvansa Jeesuksesta tai Mooseksesta (tosin Jeesus ja Mooses esiintyvät myös Koraanissakin, joka on islamin Raamattu). On heistä tehtykin pilaelokuviakin, mutta tekijät ovat olleet varmaankin aina ns. länsimaista. Näin ollen asetelma on ollut erilainen, mutta vaikea uskoa, että joku äärikristitty (Päivi Räsänen & Kumpp.) sortuisi tappamaan uskonnon vuoksi nykypäivänä – ainakaan suomalainen.

Ruotsalainen kirjailija Jonas Gardell tutki vuosien ajan historiallista Jeesusta ja vuonna 2010 häneltä ilmestyi kirja, jossa hän selvittää mitä hän on saanut selville Jeesuksen todellisesta luonteesta. Gardellin kuva Jeesuksesta on kaikkea muuta, kuin se totuttu ja perinteinen. Gardellin mukaan Jeesus oli rutiköyhä, lukutaidoton ja koditon, lyhyt ja hampaaton mies. Jeesus piittasi vain juutalaisista. Pakanoita hän vertasi jopa koiriin. Niinpä Jeesuksen pelastus ei edes kuuluisi kenellekään muille kuin juutalaisille. ”Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten” (Matt. 15:24).

Jeesus ei ole pankkiirien, poliitikkojen, professoreiden eikä edes pappien profeetta. Hän on syrjittyjen, syntisten, halveksittujen, yksinäisten, sairaiden, kodittomien, rikollisten, homojen, huorien, narkomaanien ja unohdettujen profeetta.

Onkohan osasyy näihin Jonas Gardellin tutkimuksien tuloksiin se, että hän on itse homo. Jonas Gardellilla on myös yhteys Suomeen, hänen puolisonsa on ruotsin-suomenruotsalainen (sekava termi) Mark Levengood, joka on nähty suomen TV:ssäkin juontamassa ohjelmaansa.

Edes saksalaiset eivät loppujen lopuksi suuttuneet, kun suomalainen Timo Vuorensola ohjasi Iron sky -elokuvan, joka käsittelee natseja – herkkä aihe saksalaisille. Jalmari Helanderi uskalsi kajota suomalaisillekin tärkeään hahmoon Rare exports -elokuvassaan. Hän pisti Joulupukin tarinan uusiksi.

Saksalaiset eivät suuttuneet kuunatseista, kukaan ei tainnut ottaa Jonas Gardellia vakavasti, vaikka ”käänsi” Jeesuksen ympäri. Muslimit saa sotajalalle, kun mainitsee nimen Muhammad.

Saako mikään suomalaista kiihtymään, kuten muslimeja liikuttaa Muhammad? Suomalaisia ei heilauta uskonnollinen pilkka, mutta on yksi asia, joka saa suomalaisiin liikettä ja se on Mannerheim!

Annas olla, kun YLE ilmoitti tehneensä Mannerheimista elokuvan, jossa Mannerheim onkin tummaihoinen mies Keniasta. Tällöin kaikkeen sortoonkin alentuva hiljainen suomalainen kiehahti ”Tumma Marski, ennen kuulematonta!”.

Kaiken huippu, YLEn Mannerheim-elokuvan budjetti oli 20 000 euroa ja pääosan näytellyn Telley Savalas Otienon palkka koko jutusta oli huimat 810 euroa.

Miksi piti mennä Keniaan asti, jos kerta YLE halusi tumman Marskin? Olisihan meillä ollut jo Matti Leino, joka on tarpeeksi tumma ollaakseen tumma, jos kerta Marskin täytyi olla tumma. Matti Leino nimi on kyllä hieman hämmentävä Matin ihonväriin nähden, mutta Marskin rooliin Matti olisi ollut ainakin tumma ja täysin suomalainen (Matilla on sukujuuria Keniassa – sekin vielä täsmää YLEn vaatimuksiin). Mitähän sotaveteraanit olisivat tuumanneet tummasta ja täysin suomalaisesta Marskista, kun Kenialainen ei oikein sopinut heille. Mutta niin, ei olisi tainnut Matti lähteä mukaan 810 eurolla.

Tältä pohjalta varmaankin pitäisi sitten ymmärtää myös muslimeja? Heille Muhammad on herkkä aihe ja meille Mannerheim.

Voiko Jumalaa omistaa?

Suurimmat maailmanuskonnot voidaan jakaa kahteen ryhmään, abrahamilaisiin ja dharmalaisiin. Abrahamilaisiin uskontoihin kuuluvat ne uskonnot, jotka uskovat samaan ja yhteen Jumalaan eli Raamatun, Tooran ja Koraanin tekstit ovat keskeisiä. Dharmalaisiin uskontoihin kuuluvat intialaiset tai intialaisperäiset uskonnot. Dharma on käsitteenä laaja, mutta lyhyesti sanottuna dharmalla tarkoitetaan positiivista elämänohjetta, joka välttää egoilua.

Dharmalaisia uskontoja ja oppisuuntia on monia, osa niistä ovat polyteistisia uskontoja eli monijumalallisia. Osa dharmalaisista uskonnoista on monoteistisia eli yksijumalallisia. Abrahamilaiset uskonnot ovat monoteistisia, koska niiden perustana on yksi ja sama Jumala. Monoteistisista uskonnoista täytyy myös mainita erikseen zarathustralaisuus, se ei kuulu abrahamilaisiin eikä dharmalaisiin uskontoihin. Zarathustralaisuus ja hindulaisuus ovat maailman vanhimpia uskontoja (sumerin jälkeen), joista moni uudempi uskonto on ottanut vaikutteita.

Sosiaalinen media aiheuttaa syrjintää

Saksalaislehti Der Taggspiegel kirjoittaa, että jos ei omista Facebook-profiilia, niin silloin on psykopaatti. Facebookia tai muutenkin näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa pidetään oletusarvona nykyään, jos ei ole esillä netissä, niin silloin olet jopa ympäristölle vaarallinen henkilö. Välttyykö leimautumiselta sillä, että luo tyhjän Facebook-profiilin (on vain nimi) – sama kuin sitä ei olisi.

Slashdot-sivusto vie saksalaislehden tekemän huomion vielä pidemmälle muistuttamalla, että sosiaalisesta mediasta eristäytyvä voi mahdollisesti olla massamurhaaja. Sivusto perustelee johtopäätöstään sillä, että verilöylyihin syyllistyneitä ihmisiä yhdistää usein oikeiden ystävien puute. Minä nyt puolestani voisin kysyä, että pitäisikö minun esitellä netissäni koko elämäni julkisesti kaikille, laittaa julki kaikki henkilöt joita pidän ystävänä? Eikö minulla saa tai voi olla enää mitään yksityisyyttä, pitääkö kaikki olla julkista tietoa?

Slate.comin toimittaja Farhad Manjoo kirjoittaa kolumnissaan, ettei nuorten pitäisi lähteä treffille sellaisten henkilöiden kanssa, joilla ei ole profiilia Facebookissa. Toimittajan mukaan Facebookin kautta voi ennen kaikkea tarkistaa, onko deittikumppani kertonut rehellisesti itsestään. Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään silloin, jos henkilön nimellä ei löydy profiilia lainkaan. Tässäkö onkin se syy miksi kukaan ei lähde treffeille minun kanssa? Tämähän on sitten paradoksi. Voiko minulla olla edes ystäviä, jos en ole Facebookissa ja tämän vuoksi kukaan ei uskalla lähestyä minua – Facebook estää minulta ystävät? Määritteleekö pelkkä Facebook siis nykyään minkälainen ihminen on sisimmiltään, eikö ihmiseen voi enää tutustua tapaamalla hänet ja sen perusteella sitten vetää johtopäätöksiä?