Vuoden 2014 joulukuussa eduskunta hyväksyi kansalaisaloitteen avioliittolain muuttamisesta. Arkkipiispa Kari Mäkinen tuki tasa-arvoista avioliittolakia: "Kenenkään avioliitto ei menetä yhtään arvostaan". Vuoden 2015 helmikuussa presidentti Sauli Niinistö vahvisti tasa-arvoisen avioliittolain - lakimuutokset tulee tehdä.
Vuosi 2015 meni lakeja muunnellen ja vuoden 2016 helmikuussa eduskunta hyväksyi uuden avioliittolain edellyttämät lakimuutokset. 2016 Huhtikuussa tasavallan presidentti vahvisti avioliittolain muutoksen ja sen liitännäislait. Lait tulevat voimaan vuoden 2017 maaliskuun alussa. Siirtymäsäännöksen mukaan avioliiton esteiden tutkinta voidaan suorittaa jo etukäteen, jotta samaa sukupuolta olevat parit voivat mennä avioliittoon jo samana päivänä kuin laki astuu voimaan.
Nyt juttu on saanut mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Lakimuutokset eivät velvoita kirkkoa ja pappeja mihinkään muutoksiin, mutta kumminkin jotkut papit on valmiita vihkimään nais- ja miespareja heti, kun avioliittolaki muuttuu. Tällainen toiminta ei ole sallittua kirkon omien sääntöjen mukaan, jonka vuoksi siviilioikeuden professori Urpo Kangas Helsingin yliopistosta, kutsuukin näitä oman tien kulkijoita partisaanipapeiksi - menevät vastavirtaan kirkon sääntöjä. Urpo Kangaksen mukaan vihkiminen on juridisesti pätevä, vaikka pappi toimisi kirkon omia sääntöjä vastaan.
Vihkioikeudesta on kahta näkemystä. Toisten mielestä kirkollinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, eikä maallisen lain muutos vaikuta asiaan. Toisten mukaan kirkon vihkioikeus on alisteinen maalliselle laille. Kirkko on nyt ns. puun ja kuoren välissä. Kirkko voi rangaista niitä pappeja, jotka toimivat vastoin kirkkojärjestystä, mutta onko sekään kannattavaa, siitähän syntyy vastareaktio - erotaan kirkosta. Toisaalta, mikäli kirkkokin hyväksyy nais- ja miesparit, silloin osa ihmisistä kokee, että kirkko on suistunut väärille raiteille - ehkä silloinkin jokin vastareaktio.
Kirkon oma ohjeistus sallii vain rukoilun samaa sukupuolta olevan parin kanssa ja heidän puolestaan. Siunaaminen ei ole mahdollista eikä vihkiminen. Näistä kolmesta vain jälkimmäinen on juridinen toimi. Arkkipiispa Kari Mäkinen ymmärtää sen, että papit haluavat olla ihmisen rinnalla, mutta hän itse ei usko omavaltaisuuteen. Pappien täytyisi malttaa kulkea kirkon oman järjestyksen kautta.
Kestääkö kirkko tämän hyposentrumin?
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
perjantai 8. huhtikuuta 2016
Oscobo-hakukone
Eilen kirjoitin Vivaldi-selaimesta, jossa panostetaan tietosuojaan. Tänään jatkan hakukoneella, joka lupaa säilyttää käyttäjän yksityisyyden.
Google on hakukoneista käytetyin, ja siksi siihen yhdistyy ihmisten mielissä paljon pahaa, joka liittyy käyttäjätiedon keruuseen ja profilointiin. Lupaus yksityisyyden tiukasta kunnioittamisesta on uuden Oscobo-hakukoneen valteista.
Oscobo ei tallenna tai jaa mitään tietoja käyttäjästä, ei sijoita selaimeen seurantaevästeitä eikä jäljitä ip-osoitteita. Jokainen käyttökerta on kuin kävijä tulisi palveluun ensimmäisen kerran. Hakukone saattaa kyllä näyttää kävijälle mainoksia, mutta ne ovat täysin sattumanvaraisia, eivät riippuvaisia siitä, mitä tämä on aiemmin hakenut - toisin kuin Googlessa.
Tällainen yksityisyyteen panostava hakukone ei ole uusi idea. Amerikkalainen DuckDuckGo-hakukone on kasvattanut suosiotaan jo jonkin aikaa. DuckDuckGon ainoa vika on ollut sen amerikkalaisuus, viranomaiset saattavat urkkia sitäkin. Oscobo-hakukone on brittiläinen, kaukana NSA:sta, tätä on pidetty Oscobon yhtenä valttina.
Tosin, enpä nyt tiedä onko Britanniakaan varma paikka yksityisyydelle. Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto NSA on maksanut yli sata miljoonaa euroa Britannian vakoiluvirasto GCHQ:lle. Vastineeksi GCHQ tarjoaa pääsyn tietoihinsa ja Britannian löyhempiä vakoilulakeja, ilmenee Edward Snowdenin sanomalehti The Guardianille vuotamista huippusalaisista asiakirjoista.
Vaihtuuko tulevaisuudessa googlailu oscobointiin?
Google on hakukoneista käytetyin, ja siksi siihen yhdistyy ihmisten mielissä paljon pahaa, joka liittyy käyttäjätiedon keruuseen ja profilointiin. Lupaus yksityisyyden tiukasta kunnioittamisesta on uuden Oscobo-hakukoneen valteista.
Oscobo ei tallenna tai jaa mitään tietoja käyttäjästä, ei sijoita selaimeen seurantaevästeitä eikä jäljitä ip-osoitteita. Jokainen käyttökerta on kuin kävijä tulisi palveluun ensimmäisen kerran. Hakukone saattaa kyllä näyttää kävijälle mainoksia, mutta ne ovat täysin sattumanvaraisia, eivät riippuvaisia siitä, mitä tämä on aiemmin hakenut - toisin kuin Googlessa.
Tällainen yksityisyyteen panostava hakukone ei ole uusi idea. Amerikkalainen DuckDuckGo-hakukone on kasvattanut suosiotaan jo jonkin aikaa. DuckDuckGon ainoa vika on ollut sen amerikkalaisuus, viranomaiset saattavat urkkia sitäkin. Oscobo-hakukone on brittiläinen, kaukana NSA:sta, tätä on pidetty Oscobon yhtenä valttina.
Tosin, enpä nyt tiedä onko Britanniakaan varma paikka yksityisyydelle. Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto NSA on maksanut yli sata miljoonaa euroa Britannian vakoiluvirasto GCHQ:lle. Vastineeksi GCHQ tarjoaa pääsyn tietoihinsa ja Britannian löyhempiä vakoilulakeja, ilmenee Edward Snowdenin sanomalehti The Guardianille vuotamista huippusalaisista asiakirjoista.
Vaihtuuko tulevaisuudessa googlailu oscobointiin?
torstai 7. huhtikuuta 2016
Virallinen Vivaldi-selain
Vivaldi-selaimesta on tullut virallinen versio, josta kirjoitinkin aiemmin.
Vivaldi-selain perustuu Chrome-selaimeen, mutta on enemmän kuin Chrome. Firefox-selain on tunnettu hyvästä muokattavuudestaan. Vivaldi-selain on vahva kilpailija Firefoxille muokattavuudessaan. Vivaldi-selaimeen saa Chromen laajennukset sekä selaimen asetuksista löytyy paljon säädettävää.
Vaikka Vivaldi-selain pohjautuu Googlen Chromeen, niin Vivaldissa käyttäjien tietosuojaan suhtaudutaan täysin eri tavalla kuin Googlen leirissä, vakuuttaa selaimen kehittäjä Jon von Tetzchner:
Halutessaan Vivaldi-selaimesta saa Chromen tai Firefoxin näköisen. Näin ollen Vivaldi-selain on vahva haastaja tunnettujen selainten joukkoon.
Microsoftin Edge -selain saa kesällä tuen Chromen laajennuksille, mutta enpä usko, että Edgestä on haastajaksi Vivaldille ominaisuuksien ja käytettävyyden suhteen. Tulevaisuudessa julkaistaan myös Firefoxin uusi ydin eli selainmoottori Servo. Katsotaan miten Vivaldi-selain saa kiilattua itsensä selainten väliin, häviääkö Edge-selain kilpailun, koska on saanut erittäin huonon lähdön.
Vivaldi-selaimen saa myös suomeksi.
Vivaldi-selain perustuu Chrome-selaimeen, mutta on enemmän kuin Chrome. Firefox-selain on tunnettu hyvästä muokattavuudestaan. Vivaldi-selain on vahva kilpailija Firefoxille muokattavuudessaan. Vivaldi-selaimeen saa Chromen laajennukset sekä selaimen asetuksista löytyy paljon säädettävää.
Vaikka Vivaldi-selain pohjautuu Googlen Chromeen, niin Vivaldissa käyttäjien tietosuojaan suhtaudutaan täysin eri tavalla kuin Googlen leirissä, vakuuttaa selaimen kehittäjä Jon von Tetzchner:
Bisnesmallimme ei pohjaudu käyttäjän verkkokäyttäytymisen ymmärtämiseen ja käyttäjiemme profilointiin tehdäksemme tiedoilla rahaa. Meillä ei ole mitään aikomusta tietää, mitä ihmiset tekevät verkossa.
Halutessaan Vivaldi-selaimesta saa Chromen tai Firefoxin näköisen. Näin ollen Vivaldi-selain on vahva haastaja tunnettujen selainten joukkoon.
Microsoftin Edge -selain saa kesällä tuen Chromen laajennuksille, mutta enpä usko, että Edgestä on haastajaksi Vivaldille ominaisuuksien ja käytettävyyden suhteen. Tulevaisuudessa julkaistaan myös Firefoxin uusi ydin eli selainmoottori Servo. Katsotaan miten Vivaldi-selain saa kiilattua itsensä selainten väliin, häviääkö Edge-selain kilpailun, koska on saanut erittäin huonon lähdön.
Vivaldi-selaimen saa myös suomeksi.
lauantai 2. huhtikuuta 2016
Tietokoneen säätäminen on terveysriski
Bloggailussa on ollut taukoa. Noin kuukausi sitten pöytäkoneeni päätti, että noin 8 vuoden palvelusaika saa riittää ja sammutti itsensä lopullisesti. Oli aika hankkia uusi kone ja kuukausi siihen meni. Läppärillä en jaksanut bloggailla. Nyt kun on uusi kone, niin voi taas alkaa saada kiinni bloggailustakin.
Muutaman päivän tässä olen säätänyt uutta konetta, asentanut ohjelmia. Tänä aamuna päätin päivittää emolevyn ytimen eli BIOSin, kun näissä uusissa koneissakin sekin tuntui kohtuu helpolta hommalta. Mikäli BIOSin sössii, niin siinä on sköntsät housuissa. Normaali käyttäjä ei mieti mitään BIOSia, ei edes kaikki tiedä moista, tai että senkin voi päivittää.
Windowsin kautta BIOSin päivitysohjelma (EZ update) sanoi, että minulla on jo uusin BIOS (tarkisti netin kautta). En luottanut tähän väitteeseen, koska näytti sen version olevan vuoden 2015 kesältä. Menin emolevyn tukisivulle, jossa selvisi, että uusin BIOS onkin vuoden 2016 helmikuulta.
Koska nettipäivitys ei onnistunut X syystä, täytyi päivittää sitten muistitikun kautta. Uuden BIOSin päivitystiedosto muistitikulle ja menoksi. Homma sujui alkuun hyvin, asennuspalkki eteni loppuun asti, näytti lupaavalta. Kunnes oltiinkin jo hieman jäykän oloisessa (UEFI) BIOSissa ja pyytää valita uudestaan asennustiedoston. Vaihtoehtoina nettipäivitys ja USB-muistitikku. Vaikka aiemmin nettipäivitys ei ollut onnistunut, päätin taas yrittää sitä, ruutu pimeni! Ei hyvältä vaikuttanut, kun ei oltu nyt edes Windowsissa, vaan BIOSissa, jonka päivitys oli vielä kesken. Odotin 15 min, ei tapahtunut muuta, kuin otsalleni nousi kylmä hiki ja verenpaine nousi - tässäkö se sitten oli.
Ei auttanut kuin sammuttaa virrat kokonaan ja odotin 10 min (varmasti BIOS nollaantuu... jotenkin). Virrat päälle ja yllätyin, kun teoriani toimi, BIOS tokeni ja pyysi, että päivitystä jatketaan, valitsemalla tiedosto. Tällä kertaa valitsin muistitikku-tyylin. Siinäkin huomasin, että olisin päässyt helpommalla, jos muistitikulla ei olisi ollut muuta kuin BIOSin päivitystiedosto. Suosittelen siis että, jos näin päivitätte BIOSin, niin käyttäkää muistitikkua, jolla ei ole muuta "roskaa".
Lopulta onnistuin päivittämään BIOSin, kone lähti päälle oikein ja BIOS oli uusin. Epätoivon partaalle ja takaisin, syke katossa, hermot riekaleina. Tällaista on tietokoneen säätäminen.
Muutaman päivän tässä olen säätänyt uutta konetta, asentanut ohjelmia. Tänä aamuna päätin päivittää emolevyn ytimen eli BIOSin, kun näissä uusissa koneissakin sekin tuntui kohtuu helpolta hommalta. Mikäli BIOSin sössii, niin siinä on sköntsät housuissa. Normaali käyttäjä ei mieti mitään BIOSia, ei edes kaikki tiedä moista, tai että senkin voi päivittää.
Windowsin kautta BIOSin päivitysohjelma (EZ update) sanoi, että minulla on jo uusin BIOS (tarkisti netin kautta). En luottanut tähän väitteeseen, koska näytti sen version olevan vuoden 2015 kesältä. Menin emolevyn tukisivulle, jossa selvisi, että uusin BIOS onkin vuoden 2016 helmikuulta.
Koska nettipäivitys ei onnistunut X syystä, täytyi päivittää sitten muistitikun kautta. Uuden BIOSin päivitystiedosto muistitikulle ja menoksi. Homma sujui alkuun hyvin, asennuspalkki eteni loppuun asti, näytti lupaavalta. Kunnes oltiinkin jo hieman jäykän oloisessa (UEFI) BIOSissa ja pyytää valita uudestaan asennustiedoston. Vaihtoehtoina nettipäivitys ja USB-muistitikku. Vaikka aiemmin nettipäivitys ei ollut onnistunut, päätin taas yrittää sitä, ruutu pimeni! Ei hyvältä vaikuttanut, kun ei oltu nyt edes Windowsissa, vaan BIOSissa, jonka päivitys oli vielä kesken. Odotin 15 min, ei tapahtunut muuta, kuin otsalleni nousi kylmä hiki ja verenpaine nousi - tässäkö se sitten oli.
Ei auttanut kuin sammuttaa virrat kokonaan ja odotin 10 min (varmasti BIOS nollaantuu... jotenkin). Virrat päälle ja yllätyin, kun teoriani toimi, BIOS tokeni ja pyysi, että päivitystä jatketaan, valitsemalla tiedosto. Tällä kertaa valitsin muistitikku-tyylin. Siinäkin huomasin, että olisin päässyt helpommalla, jos muistitikulla ei olisi ollut muuta kuin BIOSin päivitystiedosto. Suosittelen siis että, jos näin päivitätte BIOSin, niin käyttäkää muistitikkua, jolla ei ole muuta "roskaa".
Lopulta onnistuin päivittämään BIOSin, kone lähti päälle oikein ja BIOS oli uusin. Epätoivon partaalle ja takaisin, syke katossa, hermot riekaleina. Tällaista on tietokoneen säätäminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)