perjantai 3. maaliskuuta 2017

Kapinapapit

Noin vuosi sitten kirjoitin Kirkon partisaanipapeista, tällä kertaa heitä kutsutaan kapinapapeiksi.

1.3.2017 astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, joka mahdollistaa samaa sukupuolta olevien siviilivihkimisen. Suomen suurin kirkosta erottaja Päivi Räsänen nimitti kyseistä päivää Avioliiton häpeäpäiväksi. Tuolla kommentilla Päivi Räsänen loukkaa monia, näin ollen jotkut ihmiset voivatkin kommentoida, että on kirkolle häpeällistä, kun syrjivät joitakin ihmisryhmiä (vaikka Päivihän edustaa itseään ja KD:tä, ei kirkkoa). Tosin viisas ihminen ei provosoidu Päivin jutuista - pahaan tulee vastata hyvällä (Matt. 5:38-39).

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallinen näkemys on, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. On kumminkin kapinapappeja, jotka uhmaavat kirkon virallisia näkemyksiä. Kai Sadinmaa ja Otto Alanen, kummatkin ovat valmiita menemään oikeuteen asti, jos täytyy. Myöskin Kari Kanala kuuluu näihin kapinapappeihin, hän tuo kirkkoa nykyaikaan ja toivoo Suomeen Norjan mallia. Norjassa papit saavat mennä omantunnon mukaan eli saavat vihkiä kaikkia pareja, jos niin tahtovat.

Kotka-Kymin seurakunnassa on puolestaan tiukkaa menoa. Seurakunta on kieltänyt rukoilun samaa sukupuolta olevien avioparien puolesta kaikissa Kotkan kirkoissa. Käytäntö koskee siviilivihkimisen jälkeen tapahtuvaa rukousta, jonka aviopari voi papilta pyytää. Kirkkoneuvosto päätti myös, että samaa sukupuolta olevien parien kuulutuksia ei jatkossa lueta jumalanpalveluksissa eikä heidän nimiään julkaista kirkollisissa ilmoituksissa. Tämähän johti seurakuntalaisten protestiin.

Raamattu ilmoittaa selvästi, että avioliitto on miehen ja naisen välinen. Asia ei kumminkaan ole näin helppo, Raamatusta löytyy myös Kultainen sääntö: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Pitäisi osata asettua toisen asemaan.

Raahen ja Oulun seuduilla vaikuttava pappi Pekka Elonheimo lähestyy asiaa Martti Lutherin ja luterilaisuuden tunnustuskirjojen kautta.
Lutherin ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta olisi siis yksinkertaisinta hyväksyä yhteiskunnan uusi määritelmä avioliitosta. Suomen evankelisluterilainen kirkko voi alkaa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja. Luterilainen tunnustus ei sitä estä, vaan jopa kehottaa siihen.
Vaikka Pekka Elonheimo voi olla kiistelty hahmo, niin tukevalla pohjalla ovat hänen juttunsa. Tampereen piispa Matti Repo on kirjoittanut tunnustuskirjoista. Augsburgin tunnustus on tärkein luterilaisten kirkkojen tunnustuskirja.

Vähä katekismuksen liitteessä Martti Luther toteaa.
Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.
Suurin osa suomalaisista kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, joka sai alkunsa Martti Lutherin alulle laittamasta uskonpuhdistuksesta. Luther halusi muuttaa katolisen kirkon oppeja, joka johti lopulta luterilaisuuden syntyyn. Suomen valtauskonto pohjautuu näin ollen Lutherin pohdintoihin, jo nimensäkin mukaan. Kuten Vähä katekismuksen liitteestä voi todeta, Martti Luther toivoi ettei kirkko sekaannu liikaa avioliittoihin.

Augsburgin tunnustuskirja on samoilla linjoilla.
Me tunnustamme että kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluu järjellinen arvostelukyky, vaikkakaan sen varassa ei ilman Jumalan apua kyetä alkamaan eikä varmasti päättämään mitään, millä on merkitystä jumalasuhteessa, vaan se on voimassa ainoastaan tämän elämän toimissa, niin hyvissä kuin pahoissakin. Hyviksi sanon tällöin tekoja, jotka ovat lähtöisin luonnollisesta hyvästä, kuten työn tekeminen pellolla, halu syödä ja juoda, halu saada ystäviä, halu pukeutua, halu rakentaa talo, halu ottaa vaimo, harjoittaa karjanhoitoa, opetella kaikenlaisia hyviä taitoja tai haluta mitä hyvänsä sellaista, mikä on hyvää maallisen elämän kannalta. Kaikki nämä ovat olemassa ja ovat saaneet alkunsa hänestä ja hänen kauttansa. Pahoilla teoilla tarkoitan halua palvella epäjumalaa, murhata jne.
Augsburgin tunnustuskirjassa mainitaan "...kaikilla ihmisillä on vapaa ratkaisuvalta, johon kuuluu järjellinen arvostelukyky...", mutta myös "...vaikkakaan sen varassa ei ilman Jumalan apua kyetä alkamaan eikä varmasti päättämään mitään, millä on merkitystä jumalasuhteessa, vaan se on voimassa ainoastaan tämän elämän toimissa..." sekä "...luonnollinen hyvä... ...halu ottaa vaimo...".

Miten tuo pitäisi sitten käsittää? Kaikilla on ratkaisuvalta, johon kuuluu maalaisjärki? Toisaalta ilman Pyhää henkeä ihminen ei voi ratkaista kaikkea? Onko luonnollinen hyvä nyt sitten jotain, mikä tuntuu loogiselta ihmisen rajallisella ajattelulla miettien, johon kuuluu valta valita puoliso?

Näin ollen, kuten Pekka Elonheimokin totesi, niin papeilla ei olisi mitään estettä alkaa vihkiä heitä, joita he haluaa. Luterilaisuus on muutakin kuin Raamattu, Martti Luther antoi myös jotain pohjaa, johon nojataan. Toiset lukevat Raamatun eri kohtia kuin toiset ja kaikki eivät ota huomioon, mitä Martti Luther on pohtinut. Jokainen tietenkin nojaa siihen, joka palvelee omaa kantaa.

Nojaako Suomen evankelis-luterilainen kirkko liikaa vain Raamattuun, unohtaen myös Kultaisen säännön sekä Martti Lutherin pohdinnat?

2 kommenttia: